Oodi optimistisuudelle

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Todellako? Ainakin kovasti toivoisin, että asia olisi niin. Että alkuvuoden synkistä talousennusteista huolimatta ihmiset jaksaisivat nähdä pilvien hopeareunukset. Pelkäänpä pahoin, ettei se tässä synkässä ja pimeässä maassa ole mahdollista…

Reilut 25 vuotta sitten syntyi tähän maahan harvinaisen optimistinen olio. Ulkonäöltään hän muistutti muita ihmisiä, joskin oli tavanomaista tummempi. Optimistisella oliolla oli omat murheensa pitkin ikäänsä, mutta jostain käsittämättömästä syystä hän päätti nähdä asioissa hyvät puolet. Hän halusi niin kovin uskoa hyvään ja siihen, että kaikki lopulta kääntyy parhain päin.

Vuosien myötä hän huomasi, että Suomi-nimisessä pikkumaassa positiivinen ajattelu on pahasta, toisinaan sitä pidetään jopa suorastaan rikoksena. Jostain kumman syystä useammat maan asukkaat halusivat valittaa pikkuasioista. Milloin sataa, on liian märkää. Milloin aurinko paistaa, on liian kuumaa ja kuivaa. Milloin sitten on jotain näiden väliltä, onko silloin liian sopivaa?

Tämä optimistinen olento on saanut kotikasvatuksenaan hyvät tavat. Esimerkiksi bussikuskia pitää hieman synkempänäkin päivänä jaksaa tervehtiä hymyillen. Tosin vastausta siihen ei täällä pääkaupunkiseudun yrmyjen joukossa useinkaan saa. Siitä huolimatta olio jaksaa aina toistaa itseään. Häntähän ei näet niin helposti saa lannistumaan.

Tokihan sen on ikävää, kun ei ole rahaa tehdä kaikkea mahdollista, mutta mikä estää iloitsemasta siitä vähästä, jonka saa. Toki optimistisella olennolla on ikävät päivänsä. Tähän ikään mennessä hän kuitenkin on oppinut, että huominen päivä koittaa väistämättä, ja parempi on olo, jos jaksaa hieman hymyillä. Vähintään nauraa itselleen, kun tekee jotain noloa tai herättää pahennusta kanssaihmisisssään.

Joskus nuorempana optimistinen olio häpesi käytöstään. Hän hiljeni, kun ihmiset valittivat ja valittivat. Ja jos hän joskus erehtyi sanomaan eriävän, positiivisemman näkökannan valitukseen, sai hän vastaukseksi tylyn tyrmäyksen. Silloin olio vaikeni.

Mutta hän ei enää välitä toisista onnettomista, masentuneista ja valittajista. Hän ei heitä missään nimessä tyrmää, usein jopa ymmärtää heitä. Mutta omassa elämässään vuosien varrella itsensä tuntemaan oppinut optimistinen olio on päättänyt nähdä asiat positiivisesti.

Senpä vuoksi lupaan pyhästi vuonna 2009 olla entistä enemmän oma optimistinen, empaattinen ja innokas itseni.
Optimistisempaa Uutta Vuotta! 