Oletko koskaan juonut liikaa kahvia? Minä olen. Se on yllättävän kamalaa. Syöksyn ympäri asuntoa, teen kaikkea enkä tee kuitenkaan mitään. Kirjoitan kaksi sanaa, juoksen keittiöön ja takaisin. Kirjoitan kolme sanaa, juoksen laittamaan sälekaihtimet kiinni. Kirjoitan sanan, juoksen yläkertaan. Kirjoitan viisi sanaa, juoksen viemään roskiksen. Ja tätä sitten jatkuu koko illan.
Olen toisinaan pohtinut, miten tuollaisen energiapiikin saisi käytettyä mahdollisemman hyödyllisesti. Miten saisin kanavoitua sen kaiken mahtavan energiainnostukseen vain yhteen asiaan? Voi mitä kaikkea saisinkaan silloin aikaan! Siivoaisin asunnon pikavauhtia, tekisin umpitylsät koulutyöt yhdessä vilauksessa loppuun. Ja ennen kaikkea: paketoisin sen vinon pinon joululahjoja, jotka nyt toistaiseksi odottavat nurkassa aatonaattoa, jolloin alkaa se viime hetken paniikkipaketointi.
Mutta silloin, kun energiaa todella tarvitaan, ei sitä löydy mistään. Pelkkä käden nostaminen tuottaa vaivaa ja kävely tuntuu suorastaan tappoyritykseltä. Silmäluomet painuvat väkisinkin kiinni tuiki tärkeässä palaverissa ja aivojen toiminta on täysin nollassa, vaikka olin juuri edellisenä yönä nukkunut kunnon yöunet. Mikään ei tunnu auttavan, ei edes se viides kahvikupillinen.
Tarpeeksi työelämässä viihtyneenä olen oppinut teeskentelemään huomattavasti pirteämpää kuin todellisuudessa olenkaan. Silloin kyllä valitettavasti työteho ei ole parhaimmillaan, mutta onpahan pomo myhäillyt tyytyväisenä, kun tämä täti mättää tavaraa laatikkoon, vaikka edellisenä iltana olikin ne firman pikkujoulut. Kuulkaas veljet ja siskot, tätä kutsutaan taidoksi!
Mutta nyt tässä energiaryöpyssäni en pysy enää aloillani vaan juoksen vielä kerran talon ympäri, teen kaksisataa haara-perushyppyä ja todennäköisesti kuolen sydänkohtaukseen. Nyt jyskyttää sen verran kovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti